Täsmän tarina

Kaikki alkoi, kun yrittäjän käämit paloivat työterveyshuoltoon.

Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Yrittäjät tuskittelevat alati työterveyden sekavia sopimuksia ja puskista ilmestyviä yllätyslaskuja.

Tämä yrittäjä sattui kuitenkin olemaan itse työterveyslääkäri.

Hän työskenteli siellä, mistä sekavat sopimukset ja yllätyslaskut ovat peräisin – ja selitteli niitä päivittäin asiakkailleen, toisille yrittäjille.

Lääkäriä otti graavisti cerebrumiin (suom: raskaasti aivoon).

Mitä enemmän kokemusvuosia kertyi, sitä enemmän hän näki korjattavaa. Mielessä pyörivät mm. nämä kysymykset:

1. Miksi työnantajan on jätettävä työterveyshuollon laskutuksen “piikki auki”, jos haluaa tarjota työntekijöilleen laadukasta hoitoa?
2. Miksi niin harva hahmottaa, mitä työterveyshuoltosopimukseen kuuluu?
3. Miksi hukataan aikaa juoksuttamalla työntekijöitä työterveyshuollon pillin mukaan?
4. Miksi työnantajien rooli on toimia vain avoimena lompakkona? Kuka heidän puoliaan pitää?
5. Miksi työterveyshuollossa teetetään niin paljon tutkimuksia vailla lääketieteellistä perustetta?

Lääkäri naksutteli ärtyneesti kynäänsä. (Itse asiassa lääke-edustajan kynää, jonka oli kähveltänyt. Niitä ei enää saa ottaa vastaan lahjoina.)

Viereisessä huoneessa tuskitteli kollega samoja asioita.

Hän väänteli kiemuralle stetoskooppinsa letkua. Kiemura symboloi hänen mielessään sitä, mikä työterveyshuollossa nykyisellään oli pielessä. Lääkäri suoristi letkun rivakalla liikkeellä: tältä sen pitäisi näyttää.

Silloin tällöin lääkärit osuivat samaan kahvipöytään. Siellä vaihdettiin ajatuksia ja parannettiin työterveyttä.

Keskusteluiden johtopäätös oli selvä:

Se on tämäkin tehtävä itse, jos meinaa jotain muuttaa.